Kyllä se vaan on mukavaa olla matkailualalla ja sivistää itseään luokassa tai luonnossa olemisen lisäksi. Eli tänää käytii Hämeenlinnan vankilamuseossa. Se oli siistiä, että vankila on ollut käytössä 1800 luvun alusta ja myös vielä sillon, kun minä olen ollut olemassa eli vuoteen 1993.
Tuiman näköstä porukkaa kun on vakava aihe.
Museossa oli laitettu hyvin vuosiluvut ja sellit, minkä näköisissä selleissä vangit ovat viettäneet tuomiotaan minäkin vuonna tai vuosiluvulla.
Aluksi vankilassa ei ollut sellejä ollenkaan, vaan kaikki vangit elivät suuressa tilassa yhdessä. Mallia yksittäisistä kopeista otettiin ulkomailta.
Kuva otettu alakerrasta, meidän luokka ylhäällä käytävällä.
Lupaan laittaa ykstiyiskohtaisemmin omia kuvia, kun saan tekniikat pelaamaan ja kun saan oman pääni toimimaan näissä teknologia asioissa! Puhelimeenkin olis kiva saada muistia lisää.
Jokatapauksessa vankilassa oli paljon kirjoitteluja, jotka oli kuulemma tehty sytkärillä. Oli hauska, kun vuosiluvuksi oli laitettu esim -90 . Tavallaan se, että siellä on muistoja, eikä edes kovin kaukaa. Oppaamme sanoikin, että jotkut vanhat vangit ovat tulleet vierailemaan ja halunneet näyttää läheisilleen sellipaikkansa tai kirjoituksensa. Siellä oli myös mm. viinarukouksia :D
Oli siellä sitten vanhoja kuvia ja kirjeitä. Merinan kanssa ihmeteltiin, kuinka nuoren näköisiä vangit olivat. He ovat joutuneet rakentamaan teitä ja rautateitä käsin, ilman mitään koneita..
Olisi kyllä riittänyt nähtävää, mutta kyyti lähti, enkä halunnut pakkassäässä kävellä..
Tässä kuvassa on rauhoittumiskoppi. Ei ollut mitään rauhoittavia lääkkeitä keksitty, joten tänne pistettiin sekavat ja häiriköt. Ketjut painoi aika paljon, eikä päätääkään pystynyt liikuttamaan niin paniikin ja ahtaanpaikan kammon jälkeen pakko oli varmaan rauhoittua.
Kun matkustettiin paikasta toiseen, talonpojat olivat vastuussa vangeista, Jos yritti karata ja käyttäytyi huonosti, joutui tällaiseen koppiin. Lainatakseni opasta Karitaa, joka sanoi, että vaikea on karata tai ajatella että uimpa tuosta järven yli kun ketjut painaa sellaista kolmeekymmentäkiloa.
Jos vanki pääsi karkuun, sai talonpoika siitä rangaistuksen, jopa vankituomion..
Tässä ollaan Tarjan, Tonin ja Eliaksen kanssa eristyssellissä, ja opettaja käski olemaan vakava. Aikamoinen kuva siitä tuli.. :DD
Suosittelen vankilamuseota todella lämpimästi! Niin, ja opas oli ihan huippu! Sai porukan kasaan ja kuuntelemaan hyvällä auktoriteetillä, mutta oli myös hyvin huumorintajuinen!
Mainio bloggaus Inka :-) Yksi kysymys kirjoituksestasi heräsi: mikä oppaassa oli sellaista ja miten hän toimi saadakseen ryhmän kuuntelemaan?
VastaaPoistaKiitos Esko :)
VastaaPoistaHän teki heti alussa selväksi, että häntä täytyy kuunnella, eikä hänen päälleen tarvitse pulista. Karita neuvoi ensin kuuntelemaan jonka jälkeen voi kummastella ääneen ja kierrellä omatoimisesti.
Ainakin minulle, ennen tätä koulua, stereotyyppinen museo opas oli vakava ja vanhanaikainen. Luulen, etten ole ainoa joka on näin ajatellut :D Karita kuitenkin pystyi myös vitsailemaan asioilla, joista sai hauskoja. Vaikka museossa on historiaa, ei sen aina tarvitse olla vakavaa. Niin, ja hän myös pelleili sun takana kun olit ottamassa meistä ryhmäkuvaa :D
Pistin myös merkille sen, että kun lapsiperhe tuli takanamme, hän osasi puhua lapselle ja saada hänet kiinnostumaan paikoista hiiren jalanjälkiä seuraamalla.
Tulipas pitkä teksti :D Opas vaan teki vaikutuksen.