Millainen työ/työssäoppimispaikka sopisi minulle

Aikaisemmat ajatukset

Olen ajatellut, että se mitä haluan tulevaisuudessa tehdä, tulee mieleeni myöhemmin, kiinnostukseni vaihtuu totaalisesti ja ammatteja ovat kampaajat, lääkärit, opettajat, poliisi yms. Ja sitten vain odotellaan, että mikä alkaa kiinnostaa, Ammatteja on niin monia, etten tiedä varmaan puoliakaan vielä. Aloitetaan siitä siis, että mikä kiinnostaa. 

 Hain nuorisotyönohjaajaksi ja yhteisöpedagogiksi parina vuonna ja ajattelin, että nuorten kanssa työskentely sopii minulle, ja olen hyvä siinä. Olin siihen aikaa paljon isosena ja apuohjaajana ja sain kuulla, että olen hyvä siinä ja kannattaa jatkaa, ja ajattelin että, kyllä, tämähän on kivaa. Sitten keksin, että haluankin tehdä jotain hyvää ja sellaista, että työlläni on tarkoitus. Halusin ulkomaille töihin ja diakoniatyöhön, mutta päätin, että en jaksa nuorella iällä vielä mitään niin henkisesti raskasta. Siinä vähän pohjustusta, mitä olen joskus ajatellut, kun se vähän esittelystä jäi.

 

Tämänhetkiset kiinnostukset

Ulkomaat ovat jääneet sellaiseksi haaveeksi, että mielekkäintä olisi välillä lyhyet työmatkat ulkomaille. En missään nimessä näe itseäni bisnesnaisena. Minun nimeni ja sana bisnesnainen eivät mahdu edes samaan lauseeseen. Toisaalta ikinä ei kannata sanoa ei ikinä. Voisin tehdä jonkin verran fyysistä työtä ja ehdottomasti sellaista aktiivista tekemistä, eikä toimistossa istumista. Tulen erilaisten ihmisten kanssa hyvin juttuun, ja olen harjoittanut asiakaspalvelua työssäni muutaman vuoden. Se on ehdottomasti yksi suurimmista vahvuuksistani. Olen myös nopea oppimaan. Kiiretilanteet hoidan hyvin ja pysyn rauhallisena.

 Olen vähän kahdenvaiheilla työssäoppimispaikan suhteen, sillä olisi kiva päästä ulkomaille. Haluaisin ulkomailla ehkä yöelämään töihin. Oppia baarityöstä enemmän. Suomessa se on niin sisäpainotteista kylmän sään vuoksi. Olen joskus jopa miettinyt oman pienen yrityksen avaamista, ja se olisi niin siistiä tehdä jossain lämpimässä paikassa, missä paikan voisi sijoittaa niin, että puolet siitä on ulkona. 

 Toisaalta, keksin opintomatkallamme Jämsässä, että haluaisin olla mukana järjestämässä esimerkiksi festivaaleja. Himoksen oppaamme sai minut innostumaan asiasta ja tajusin, että tuohan kuulostaa mukavalta ammatilta. Tuli hieman tyhmä olo, sillä tuttuni on yksi kotimaamme huvipuistoketjun johtajista. Hän oli mm. mukana järjestämässä Serenassa alamäkiluistelu kilpailuja, Waterlandeja ja pienempiä ja isompia tapahtumia. Kun hän on kertonut tapaamisista, ja siitä, miten he voivat kehittää ja järjestää tapahtumia sekä mitä ja ketä tapahtumissa olisi, olen kuunnellut ja pohtinut, että tuo olisi kivaa, mutta en jaksa kouluttautua esimieheksi, enkä lukea itseäni johtajaksi. En ole edes kovin johtajatyyppiä, ja helpompi jos joku muu tekee valinnat. Toki, luonnetta saa kehitettyä. 

 Tärkeintä työssä on kuitenkin monipuolisuus, ihmisten kanssa työskentely ja se, että työympäristö on mukava. En haluaisi ikinä tehdä työtä, josta en pidä.