Työharjoittelua; paljon tekstiä, kuvia, loppufiiliksiä

Vanajanlinnassa

Aikaisemalla viikolla sain olla mukana aamupalalla eli tulin kuuteen ja autoin ja seurailin miten preku hoidetaan! Aika samantapaista kun mun edellisissä työpaikoissa, mutta paljon laajempi ja hienompi aamiainen ;) 

Olin aamun ja aamupäivän salin puolella ja huolehdin tuotteiden riittävyydestä, pyyhin pöytiä, korjasin astioita ja sytyttelin kynttilöitä. Oli mukava kysellä asiakkailta ruuan maistuvuudesta ja viihtyvyydestä kun tuntuivat niin vaikuttuneilta paikkaan, ihmekös tuo!

Pöytään laitetaan leivänpäälliset tiettyyn järjestykseen

Suuri kynttelikkö on aika vaikuttava

Lämpimiä ruokia

Hedelmää löytyy

ja minä

Olin yhden päivän kerroksilla ja jo heti sain käsityksen kuinka rankkaa ja kiireistä se on! Huoneet piti siistiä mahdollisimman nopeasti ja vanajanlinnassa tätä hankaloittaa erilaiset huoneet, rappuset, eri rakennukset ja se, ettei hissejä ole! Likapyykkien ja roskien kantaminen oli myös melkoisen raskasta! Petailin lähinnä sänkyjä ja tsekkasin minibaarit ja huoneet siisteiksi ohjelmalla. Mua oli opettamassa tosi mukava siivooja, joka teki päivän mieleiseksi!

Tässä kaksi kuvaa booking.com sivulta mun lempihuoneesta (suite), joka sijaitsee Pehtoorilassa eli länsisiiven päässä.

Mulla tuli selkä kipeeks jo yhden päivän sänkyjen petaamisesta. Aika painavia noi päiväpeitot.

Ihana oleskelu tila!

Perjantaina 13. päivä Mestarit Linnalla, 

eli noin sadalle kutsuvieraalle kokkasivat Henri Alen, Tommi Tuominen, Vanajanlinnan oma keittiömestari Mika Jokela ja jälkiruuista vastasi sokerileipuri Jenni Höijer.

Oli kiva olla taas näkemässä juhlaloistoa ja sopivassa määrin sellaista hälinää. Olin narikassa ja otin asiakkaita vastaan ja majoitin heitä. 

Viikonlopun aikana sain ottaa pari varausta vastaan ihan puhelimitse ja tuli sellainen onnistumisen tunne. Sähköpostin välityksellä olen niitä tehnyt jo muutaman.

Sain myös tehdä laskutuksia itsenäisesti, kun mulle oltiin ensin neuvottu miten. Bongasin jokaisen asiakkaan kohdalle ravintolaillallisen viinipaketteineen tms, pistin osoitteet ja tulostin niistä kaksi versioita toisen vastaanottoon ja toisen tilitoimistoon. 

Kaunis kattaus pyöreissä pöydissä

Nää oli jotenkin ihania kuvia kun aurinko paistoi ja h hetki lähestymässä

19. päivä hätäensiapu kurssi työntekijöille

Suuret kiitokset turvapäällikölle joka pyysi mua mukaan kurssille. Sen lisäksi että sain lisää tietoa ja taitoa tärkeisiin ensiaputaitoihin niin tutustuin paremmin talon henkilökuntaan kun oltiin yhdessä kouluttautumassa ilman pukuja ja jakkuja.

Kuvia mulla ei ole, mutta lyhyesti kerrottuna mietittiin mitä tapahtumia ja sairauksia voi osua omalle työvuorolle linnalla ja miten toimitaan. Kertasimme ensiapuitaitoja ja opettelimme anne nuken avulla PPE:tä ja deffan käyttöä.

Kouluttaja oli myös uskomattoman hyvä.

Tiivistettynä voisi sanoa, että kyllä on ensiaputaitoista henkilökuntaa nyt,

Mielenkiintoinen päivä muutenkin!

Tullut tässä loppusuoralla sellasia tuntemuksia, että miten en oikein mitään osaa vaikka melkein pari kuukautta ollut linnalla sen neljä kertaa viikossa.

Sitten yks respan tytöistä sanoi, että "Hei Inka, oot ollut respassa nyt kaks tuntia yksin vastaillen puhelimeen, vienyt kahvit ja suolaiset kokoustilaan ja palvellut asiakkaita että miten niin et osaa mitään?" 

Tosiaan saanut olla useamman kerran yksin vastaanotossa, kun työntekijät ovat palaveeranneet.

Mun mielestä se on ollut iso ja hyvä juttu, sillä oon itse saanut ottaa selvää ja hoitaa asiat tietenkin Vanajanlinnan toimintatavan mukaisesti. Se on tuonut itsevarmuutta, kun on huomannut tähän asti että selviää. Olen ottanut soittopyyntöjä, vienyt kokoustilaan tarjottavaa, lähettänyt sähköpostiviestejä ja esimerkiksi yksi pariskunta halusi tulla kahville niin pystyin järjestämään sen ja sain kertoa vähän linnasta ja oikeasti vastaanottaa asiakkaat omatoimisesti! 

Toki yhdellä toisella kerralla meinasi iskeä paniikki, mutta takatoimistossa oleva turvallisuuspäällikkö oli turvana ja hoiti isommat asiat, mihin en itse olisi osannut sanoa mitään.

                                                 

Ehkei mun tarvi osata vielä tehdä yksinäni laskutuksia, tilityksiä tai soittaa Ruotsiin ja kysellä tulevasta ryhmävarauksesta. Vanajanlinna on vaan niin monipuolinen ja siellä on niiin paljon eri tehtäviä ja sitten kun vierestä katsot niitä jotka osaa olla tarjoilemassa, hoitaa kokousasiat, tietää mitä tehdä kun tulostin ei toimi tai nettiyhteys katkeilee, osaa respan hommat ja osaa tehdä isot varaukset ja tietää niiden tilausmääräykset suunilleen ulkoa niin tulee semmonen olo että mitä!

En ymmärrä mikä ihme mulle on tullut kun vaadin itseltäni niin paljon.

Siitä puheen ollen, huomenna mulla on -se päivä- jolloin opettaja tulee arvioimaan mut ja vedän opastetun kierroksen Vanajanlinnan historiasta!

Oon stressannut sitä niin paljon, etten ymmärrä miksi. Jos en pääse siitä läpi, niin tulen tekemään sen toisen kerran ja that's it. Onko musta tullut jotenkin kunnianhimoinen tälleen aikuistuessa, en tiedä, mutta aion yrittää niin parhaani!

Tällä viikolla muuten on ollut aika paljon eri kansallisuuksia ja englanninkieltä on saanut käyttää.

Tuntuu kyllä hassulta, että kaksi päivää jäljellä ja sitten alkaa koulu. Sekä hyvät että haikeat fiilikset, mutta kokousisäntä ja hotellipäällikkö mua meinas jo kosiskella toukokuuksi muutamaan vuoroon (ehkä).

Tuleekohan tätä kaveria ikävä? Ritaribaarin haarniskaa ei, koska se on pelottava

Aika näyttää ja tässä hetken istuskeltuani lopetan tämän romaanin tähän ja palaan asiaan kun kymmenen viikon rupeama on ohi.

Luulen, että oon kasvanut henkisesti tässä kymmenessä viikossa ja oon tosiaan hypännyt omalta mukavuusalueeltani välillä pois mikä tuntuu olevan meidän koulutuksen motto. Ja se on ainoastaan hyvä.